Joulu&Juhannus

 

 

Längelmäen kulttuuri- ja taidehistoriaa on selailtu nettilehtemme neljässä numerossa, tämä mukaan lukien. Kirjallisuus, valokuvaus, kuvataiteet ja musiikki ovat ikkunoita maailmaan, joista voi nähdä ja kuulla niin sisään kuin ulos. Ne välittävät ymmärrystä siitä, miten kansainväliset ja kansalliset ilmiöt liittyvät paikalliseen ja päinvastoin. Varhaisen kulttuurintutkimuksen uranuurtaja Julius Krohn ilmaisi asian lennokkaammin, eteenpäin katsovammin vuonna 1885 kirjoittaessaan: ”Kuinka yksi ja sama suuri sivistysvirta, vyöryen kansasta kansaan ja jokaisesta uutta lisää saaden, kulkee eteenpäin yhä valtavammassa majesteetillisuudessa”. Ongelmaksi noista päivistä näyttää kuitenkin muodostuneen se, että ”sivistysvirtoja” on useita eivätkä ne ainoastaan täydennä toisiaan.

Suomalaisuudessa on paljon asioita, jotka koetaan yhteisiksi, rikkaudeksi ja ajoittain rasitukseksi. Kun itsenäisyyden satavuotisen taipaleen kunniaksi Suomesta on sepitetty hyvää kertomusta, kuten oikein onkin, sitä ryydittävät kiinnostavalla tavalla sivulauseet, poikkeamat, erilaisuudet ja paikallisuuksien loputtomat kirjot. Yhteisyyden kokemus ei näytä perustuvan niinkään siihen, että kaikki olisi kaikkialla samanlaista, vaan että samojakin asioita tehdään maan eri puolilla ja eri aikoina eri tavoin.

Erään, viime syksyn hiljaisen kirjastovuoron aikana selailin Länkipohjan kirjaston varastohyllyyn sijoitettua Längelmäen pelimannien arkistoa. Se käsittää kahdeksan suurehkoa mappia, joihin ilmeisesti ja pääasiassa opettaja Hilkka Nikkilä on koonnut lehtileikkeitä, ohjelmalehtisiä, valokuvia ja muuta materiaalia pelimannien toiminta-ajalta. Pian kävi ilmi, kun rupesimme kokoilemaan aiheita ja kirjoituksia lehden tähän numeroon, että monilla täkäläisillä nykysoittajilla on pelimanniverta suvussa, kuten vaikkapa Heta Salkolahdella ja Seppo Kanervolla. Päivi Hoppu puolestaan muistelee, millaista oli olla itse oppimassa, soittamassa, esiintymässä pelimannina pelimannien joukossa, nuorimpana ja pienimpänä.

Väinö Paavola oli kiinnittänyt jo 1940-luvulla huomiota siihen, miten Längelmäelläkin kansansoittajien tyylit vaihtelivat kylittäin. Puhumattakaan siitä, että tyylit ovat vaihdelleet paikkakunnittain ja alueittain. Epäilemättä asiantunteva sävelkorva osaa erottaa Längelmäen pelimannien soitannasta yhtyeelle ominaiset, sen muista erottavat sondit ja musiikilliset erityispiirteet – sellaisissakin tapauksissa, että pelimannien kasetilta (1987) voi kuunnella yhtä hyvin Konsta Jylhän vaiennutta viulua kuin Taalainmaan marssia tai Italianpojan valssia. Kokeilkaapa vaikka, tekstin lopussa muutama esimerkki.

Kokonaiskuvaa Längelmäen musiikkielämästä ei tässä julkaisussa ole tavoiteltu. Esimerkiksi monipuolinen kuorotoiminta jää esittelemättä. Ja tämän päivän soittajistakin on esillä vain muutamia, joskin parhaasta päästä. Eräässä keskustelussa tuli esiin, miten monet pellavatytöt ovat olleet aktiivisia musiikin harrastajia: Loviisa Sirén kertoi soittaneensa pianoa lapsesta saakka, Inka Koivusen viulunsoittoa kuultiin viime vuonna kesätoreilla, ja tämän vuoden pellavatyttö Tuuli Uusitalo soittaa puolestaan haitaria. Toivotaan, että Joulu ja Juhannus tällä kertaa virkistää lukijoita muistelemaan, miten musiikki heidän korvissaan ja kokemuksissaan on Längelmäellä soinut, ja keitä muita täkäläisiä soittajia – nyt esillä olevien lisäksi – mieleen vielä palaakaan.

Entiseen tapaan muistellaan myös menneitä: koulumatkoja 1950-luvulla ja kesäretkeä Kuivasluodolle 1960-luvun alussa sekä poikien, ei aina niin harmittomia leikkejä 1940-luvulla. Mukana on myös pienviljelijäyhdistyksen historiikin toinen osa, jota lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten paljon, monipuolista ja ajan haasteisiin vastaavaa koulutusta yhdistys jäsenilleen järjesti. Yhteiskunnallista kannanottoa saa kuvastella Längelmäellä yli sata vuotta sitten muistiin merkitty opettavainen satu siitä, miten (vaikka puolueenkin) puheenjohtajalle saattaa käydä, kun hyvät neuvot eivät riitä ja kannatus katoaa.

Hyvää kesää kaikille!

Seppo Knuuttila

Längelmäki-seuran varapuheenjohtaja

 

Längelmäen Joulu&Juhannus

Ei yhtään keskustelua käynnissä.