Vinkiän Likka

Kirurkiaa 18. toukokuuta 2020

Ja korona riisi se vaan jatkuu. En tiä kuinka kauan tässä itte kukin joutuu ketkuttelemaan. Niin viimme jutussa mää kehuin kuinka täällä kyllä selvitään ja pohlin uskallanko kertoo sellasen kirurkisen ratkasun mihin yks Länkelmäjen miäs pääty. No toi Tuamo, se on meilän yhlistyksen puhheenjohtaja, sano et senkus kerrot vaan. Tästä on muutaman kymmenen vuatta aikaa kun sellanen nuarehko miäs löi suvella varpaansa kivveen. Ei se vamma sillon näyttäny olevan mikkään kovin iso mutta pahaks onneks sattu olleen mätäkuun aika ja haava alko tulehtuun ja märkiin. Kyllähän meistä jokkainen, jolla on ollu joku tulehtunu haava tiätää, että se on julmetun kippee. No se linkkas sillä koivellaan ympäri pihhaa ja yritti tehlä töitään. Välillä se heitti muutaman hotapulverin naamaansa ja muijansa yritti sitä varvasta putsailla. Mikkään ei auttanu ja kipu äity vaan pahemmaks. Lääkäriin miäs ei halunnu vaikka koko kylä kävi vuoroperrään kovistelemassa. Yhtenä aamuna se oli saanu pottuvarpaastaan tarpeekseen ja ryhty tosi toimiin. Miäs terotti kirveensä hyvin ja asetteli sen kippeen varpaansa hakotukkinsa päälle ja......... Lopputuloksen varmaan arvaattekin. No sairaalaan se miäs kummiskin pääty. Siellä oli kirurki ihmetelly miähen kylmähermosuutta ja paikkaillut pottuvarpaan tynkän niin hyvvään kuntoon kun sen vaan pysty. Sitä ei tarina kerro, katuko miäs koskaan ratkasuaan,  mutta  toi Salmisen Erja (se oli meillä sillon kunnanlääkärinä) oli ollu miähelle pikkusen vihanen. Ja tääkin juttu on ihan totisinta totta, koska mää olen kuullu tän yhleltä Tunkelon miäheltä, joka seuras tapausta ihan viärestä. Juu mukavaa kevättä vaan kaikille sano Vinkiän likka Länkelmäjeltä.

Köhää 19. huhtikuuta 2020

Jo on Vinkiän likankin naamavärkki valahtanu entisestään alaspäin kun tää koronariisi on iskeny joka pualelle Suamea. Ei sen pualeen kyllä me tästäkin selvitään, onhan Länkelmäjellä selvitty vuasisatojen kuluessa suuristakin vastoinkäymisistä. Niin ja länkelmäkiläiset on aina olleet mahlottoman luavia ja keksineet ihan omia ratkasujaan jopa noilen tautien suhteen.

Kerrankin yhlen mökin ukko oli yskiny kakonu koko talven ajan. Akka siihen hermostu ja käski ukkoonsa usiamman kerran lääkäriin. Aikansa muijan nalkutusta kuunneltuaan miäs päätti lähtee tohtorille oikein Tampereelle asti. Se tälläs puvun päälleen ja ravatinkin kaulaan ja haukku siinä sivussa muijansa ja kakaransa kun ne hukkaa kaikki hänen vermeensä. Meinaan ravattia ei meinannu millään löytyä. Lopulta se löyty sen omasta salkun sivutaskusta. Oli tainnu alkaan kiristää kaulaa elellisessä veteraanikokouksessa. No iltapäivällä mukulat alko vartoon issäänsä kotio karamellien toivossa. Usseempi onnikkavuoro meni eikä issää kuulunu eikä näkyny. Vihlosta viimmesestä onnikasta miäs tuli ja painu melkosen mekkalan kanssa kammariinsa maate. Pirtissä muu sakki ihmetteli tyhjiä pulloja ja varsinkin issoo yskänlääkepulloo joka sekin oli typösen tyhjä. Miäs oli päättäny kulauttaa pullon kerralla kurkkuunsa vaikka tohtorin ohje oli 3 kertaa päivässä runsas ruakalusikallinen. Aamulla mukulat kysy isältään että lähtikö se yskä. Kyllä maar se lähti mut kipu siirty päähän ja vattaan. Karamelleistä mukulat ei tohtinu kysyä mittään, sen verran kiukkunen miäs oli.

Olis mulla miälessäni yks toinenkin juttu,joka osottaa länkelmäkiläisten luanteen lujutta ja kirurkian taitoja, mutta mun on aateltava tohlinko sen teille kertoa. Meinaan sekin juttu on totisinta totta. Mä kun en juuri juarua, sano Vinkiän likka Länkelmäeltä.

Tiäasiaa 17. helmikuuta 2020

Niinkus tiälätte täällä meillä Länkelmäjellä on melkosen monenmoisia  ja erikuntosia teitä. On iso Suamee halkova ysitiä, on päällystettyjä sorateitä ja alemman tiäverkoston teitä. Sitten on peltoteitä ja mettäpolkuja. Ennen vanhaan noita mettäpolkuja oli paljon enemmän ja kakarat pinkas niitä myäten kottoo karkuun naapurikyllään leikkiin ettei tarvinnu keskustella ton koivuniemen herran kanssa. Niin ja sitten oli se Jäämeren tiä. On se viäläkin olemassa mutta kulkijat sillä tiällä on muuttuneet ja pirssiajot vähentynneet. Sen tiän kulta-aikaan pirssit ajo sitä eles sun takasin . Mennessä oli mahloton kiire kun kurkkua kuivas ja tullessa äijäporukka piti melkosen kovvaa mökkää autton takapenkillä. Eikä vualenajalla ollu väljä.

Erräässäkin isossa talossa miähet alko syksyllä kiiruulla puimaan. Ilma oli korree ja  puimakone syölä jyskytteli viljalyhteitä tasaseen tahtiin. Se kone oli sellanen vanhanaikanen, muistaakseni Sampo-merkkinen. Kova kolke kuulu ympäri kyllää eikä kellään jääny epäselväks miten …........ talossa töitä paiskitaan. (Mää kun en juuri juarua niin en viitti mainita talloo.) Vaimoihmiset touhus pirtissä lihasoppaa ahkerille talkoolaisille valmiiks ja kaljatoopi olotti juajia. Ruoka oli ollu jo tovin pöylässä valmiina ja tyämiä ei vaan kuulunu. No on ne ny erinomasen ahkeria kun eivät malta eles syämään tulla tuumivat akat pirtissä. Aika kulu eikä vaan miähiä näkyny. Viimme ne laitto piikalikan kattoon että missä syöjät viipyy. No miähiä ei ollu missään mutta puimakone se vaan jyskytteli yksistään. Ne oli tilannu pirssin ja lähteneet Jäämeren tiälle eli menneet Kuarevelen kautta Mänttään viinakauppaan.Mun tiatolähteeni ( on muuten luatettava) ei paljasta miten kotiotulo suju ja kestiko puimakonneen remmit. Niin ja arveluks jää miten akkojen remmit rivas. Multa oli katkennu joltisenkin monta.

Ja tää juttu on tosi sano Vinkiän Likka Länkelmäjeltä