Vinkiän Likka

Tiäasiaa 17. helmikuuta 2020

Niinkus tiälätte täällä meillä Länkelmäjellä on melkosen monenmoisia  ja erikuntosia teitä. On iso Suamee halkova ysitiä, on päällystettyjä sorateitä ja alemman tiäverkoston teitä. Sitten on peltoteitä ja mettäpolkuja. Ennen vanhaan noita mettäpolkuja oli paljon enemmän ja kakarat pinkas niitä myäten kottoo karkuun naapurikyllään leikkiin ettei tarvinnu keskustella ton koivuniemen herran kanssa. Niin ja sitten oli se Jäämeren tiä. On se viäläkin olemassa mutta kulkijat sillä tiällä on muuttuneet ja pirssiajot vähentynneet. Sen tiän kulta-aikaan pirssit ajo sitä eles sun takasin . Mennessä oli mahloton kiire kun kurkkua kuivas ja tullessa äijäporukka piti melkosen kovvaa mökkää autton takapenkillä. Eikä vualenajalla ollu väljä.

Erräässäkin isossa talossa miähet alko syksyllä kiiruulla puimaan. Ilma oli korree ja  puimakone syölä jyskytteli viljalyhteitä tasaseen tahtiin. Se kone oli sellanen vanhanaikanen, muistaakseni Sampo-merkkinen. Kova kolke kuulu ympäri kyllää eikä kellään jääny epäselväks miten …........ talossa töitä paiskitaan. (Mää kun en juuri juarua niin en viitti mainita talloo.) Vaimoihmiset touhus pirtissä lihasoppaa ahkerille talkoolaisille valmiiks ja kaljatoopi olotti juajia. Ruoka oli ollu jo tovin pöylässä valmiina ja tyämiä ei vaan kuulunu. No on ne ny erinomasen ahkeria kun eivät malta eles syämään tulla tuumivat akat pirtissä. Aika kulu eikä vaan miähiä näkyny. Viimme ne laitto piikalikan kattoon että missä syöjät viipyy. No miähiä ei ollu missään mutta puimakone se vaan jyskytteli yksistään. Ne oli tilannu pirssin ja lähteneet Jäämeren tiälle eli menneet Kuarevelen kautta Mänttään viinakauppaan.Mun tiatolähteeni ( on muuten luatettava) ei paljasta miten kotiotulo suju ja kestiko puimakonneen remmit. Niin ja arveluks jää miten akkojen remmit rivas. Multa oli katkennu joltisenkin monta.

Ja tää juttu on tosi sano Vinkiän Likka Länkelmäjeltä